perjantai 13. heinäkuuta 2007

Se on menoa nyt

Tänään vielä keräännyttiin useimpien ystävien kanssa heittämään viimeisiä jäähyväisiä. Monelle olen varmaan 4-5 kertaa sanonut ne "viimeiset" hyvästit, mutta nämä todella olivat ne viimeiset. Kaikkia tulee kova ikävä, olo on hieman haikea, muttei surullinen. Haluan niin kovasti lähteä. Seuraavaa tekstiä kirjoittelen sitten periltä, kenties saisin mukaan vähän jotain uutta ja mielenkiintoisempaa. God bless y'all, you're always on my mind.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

nyt mun sydäntä riipii ..
ei vaaan ihan oikeesti kivointa matkaaa!

Anonyymi kirjoitti...

Harmi, etten päässyt näihin juhliin osallistumaan, sillä olin omalla suurella seikkailullani Suonenjoella ja Jämsässä. Mahtavaa oli, vaikka humalainen nainen ja sade meinasivat tunnelmaa latistaakin...

Oli kiva, kun tulit meitä ranskanvalloittajia vastaan, oli kiva nähdä vielä kerran ja tulihan sitä niitä kyyneleitäkin vuodatettua. Onnea vaan sinne, toivottavasti pääset ainakin välillä koneen ääreen kertomaan kuulumisia.

Ja miksi kaikki muuten kirjoittavat anonyymeina eivätkä laita nimiä mukaan? Tai eivät kommentoi ollenkaan? Täytyy patistella ihmiset tänne sankoin joukoin!

Anonyymi kirjoitti...

Vähänkö mua pelotti, et ihmiset alkaa itkeen, mä kun oon sellanen nk sosiaali-itkijä. Oli tosi kiva et pääsit kauas Hirshimaegin kotiseuduille piipahtamaan vielä viimeisen kerran ennen lähtöä. Sietää sit olla hauskaa siellä TSH (tai siis THS tarkoitan ;) ) maisemissa!