tiistai 21. elokuuta 2007

Motueka (Don't blink, you might miss it)

Oltuani taalla nyt reilun kuukauden lienee aika hieman kertoa, missa oikein asun. Kotikaupunkini Motueka sijaitsee etelasaaren pohjoisrannikolla, lahin "suuri" kaupunki on Nelson noin tunnin ajomatkan paassa. Kaupunkia reunustaa vuoret lahes joka puolelta. (Toisaalta mun vuoret saattaa paikallisille olla vain kukkuloita.) Motuekassa on nain talvisaikaan asukkaita ehka noin kymmenen tuhatta, kesaisin luku tuplaantuu. Kaupungin halki kulkee melko vilkkaasti liikennoity High Street jonka varrella on oikeastaan kaikki. Nain pieneksi kaupungiksi keskusta on monipuolinen, ravintoloita kymmenia ja kaikenlaisia pikkuputiikkeja, joista kotoinen Hameenlinna voi vain uneksia. Iltapaivisin paakadun varimaailma muuttuu siniseksi ja harmaaruudulliseksi kun Motueka High Schoolin oppilaat valtaa kaupungin. Oli vuorokaudenaika mika tahansa on vaki liikkeella yleensakin melko nuorta, rollaattorikansaa ei juuri nae. Oma lukunsa on kaupungin lukuisat varipilkut, erilasten vaihtoehtoisten elamantapojen kannattajat. Oma suosikkini on Donut Guy, ranskalaisen nakoinen barettipainen nuorukainen joka myy donitseja kojusta ja juttelee ohikulkijoiden kanssa. Harva se paiva kavelee vastaan kunnon ruohopollyssa olevia rastafareja, joilla polvet notkuu ja reggae soi. Hippeja on jos jonkinlaisia, yleensa niilla on kumisaappaat jalassa, ja ne ajaa pakua, jonka peruutuspeilissa roikkuu unisieppari. Oljysheikin nakoisia turbaanihemmoja loytyy myos. Noin viikko sitten oli supermarketin parkkipaikalla kuorma-auto, jonka takaosa oli pieni, hevoskarrymainen violetti talo. Peraan oli ripustettu lasten polkupyorat. Viritelma kuului selvastikin kiertolaiselamantavan omaavalle perheelle.

On ollut hieno saada kokea pienen maalaisyhteison hyvat puolet. Kadulla kavellessa tuntemattomat tervehtivat ja joskus juttelevat muutaman sanan. Kouluun kavellessa saattaa joku aivan hyvin tulla hevosella vastaan. Ihmiset tuntevat toisensa ja huolehtivat toisistaan. Jos jollekin sattuu jotain, se henkilo ei jaa anonyymiksi vaan on joku, jonka ihmiset tuntee ja jolla on nimi. Kun motuekalaisen vanhan pariskunnan talo ryostettiin, koulussamme jarjestettiin kerays heidan hyvakseen. Motuekassa on paljon sellaista hyvaa, jota haluaisin nahda jokaisessa kaupungissa ympari maailmaa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kaaren <3
Sulle on tossa sähköpostiakin vireillä, mutta kuitenkin. Sori kun en oo yhteyttä pitänyt, oli töitä ja sit olin sairaalassa kun kävi pipi jalkaan :| Voi mennä hetki sen kirjoittamisessa, kun pitää muistaa laittaa kaikki asiat.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan kuulonen paikka! Taidan joskus maailmanympärimatkallani pistäytyä siellä katsomassa maailman menoa... Laitoitpa muuten pian uuden viestin, yllätyin positiivisesti kun tulin nettiin kurkkaamaan "ahkeran" bilsanlukemiseni ohella...

Anonyymi kirjoitti...

Teijän hirshimaegin vanhatalo on taas myynnissä, Behmit muutti pois viimeviikolla. Saa nähä mitä juppiporukkaa siihen tällä kertaa muuttaa.. Joku mersu-mummu siel oli ainakin käyny kattomassa, kertoo paikallinen juorukello alias armas systerini..

Anonyymi kirjoitti...

Mukavalta kuulostaa. Miten on mahdollista että pikkupaikat ulkomailla on niin paljon kivempia kun Suomessa :O..olenpahan miettinyt. Multakin pitäisi tulla tässä joskus lähitulevaisuudessa mailii, mutta sitä saa varmaan odotella vielä hetken :)-Anna

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on bilsan tunti, ja pelleillään Google earth:lla ja koitin ihan piruuttani sun kouluas. Löysin ;> Nyt tiiän missä käyt koulua, kivan näkönen. Löysin sitä kautta kans ton High Streetin ja sen kaupat ^^ lataan koneelleni sen ohjelman ja töllöttelen kaiket päivät vaan sitä.. Jos vaikka joskus näkisin sitä kautta sutkin ^^
-Da kyttääjä-

Kartsa kirjoitti...

Hei Johnu, loistava idea. Ma olen sitten se vahan eksyneen nakoinen, haahuilen edestakaisin.