perjantai 10. elokuuta 2007

Pink

Enpa todellakaan ole ahkerin bloginkirjoittaja. Saattanee osin johtua siita, etta tietokone kotona on melkoisen hidas, Windows 95, eika sen kanssa tee mieli kauhean usein tapella. Tunnen elaneeni nyt lahes kuukauden jonkinlaisessa informaatiotyhjiossa, kotiini kun ei tule sanomalehtea, eika siella ole televisiota. En ma koe telkkaria kauheasti kaipaavani, mutta olen tottunut katsomaan kympin uutiset tietaakseni suurinpiirtein mita maailmalla tapahtuu.

Sitten kaikkeen, mita on tapahtunut. Noin viikko sitten oltiin Allissan ja Kanakon kanssa reisussa, ajettiin rannikkoa pitkin etelaan, ensin Christchurchiin ja sitten Timarun kaupunkiin. Reissun syy on pitka juttu, mutta lyhyesti sanottuna Allissa kay Timarussa joka kuudes viikko tapaamassa entisia kasvattilapsiaan, joiden huoltajuutta han yrittaa saada. Automatkat oli parasta koko reissussa, paasin nakemaan vuoristoa ja uskomattoman monipuolista luontoa. Kasvusto ymparilla saattoi ensin olla tiheaa sademetsaa ja vartin paasta kuivaa vuoristomaisemaa. Kylla tama on uskomattoman kaunis maa. Elin siina luulossa, etta jokapuolella hyppii kaikenlaisia endeemisia nisakkaita, joita ei muualla nae, mutta vaarassapa olin. Uudessa-Seelannissa on tasan kaksi alkuperaista nisakaslajia, molemman lepakoita. Kaikki muut nisakkaat on tuotu tanne jostain muualta. Reissumme aikana nain enemman lampaita kuin koko aiemman elamani aikana yhteensa ja pikkuisia vastasyntyneita ihan hirveasti. Elaimille ei taalla ole mitaan erityisia talleja tai navettoja. Jos on liian kylma, niin pitaa vaan toivoa, ettei koko lauma palellu kuoliaaksi.

Sitten vahan koulusta. Alan sopeutua, vaikka muutamissa aineissa olenkin ihan pihalla. Biologiassa kasitellaan geeneja sun muuta sellaista, vaikeinta siina hommassa on sanasto. Mun matikan ryhma sen sijaan on pelkka vitsi. Kaikki varsinaiset year 12- matikan ryhmat on taynna, joten mut laitettiin eraanlaisen lyhyen matematiikan ryhmaan. Nelisen viikkoa olen nyt siella ollut ja joka ikinen tunti on tehty lahes samaa asiaa. Talla viikolla siirrytiin trigonometriaan, tehdaan ihan alkeita, eli samaa mita Suomessa seiskalla. Ilmeisesti tama ryhma on sellaisille, joilla on suuria ongelmia matikassa. On kuitenkin ihan kiva, etta on voinut siirtaa painopistetta koulusta vahan muualle.
Paras oppiaine on OutdoorEducation. Meidan opettaja, Mr. Russek on uskomattoman rento ja mukava. Muutama viikko sitten oltiin ryhman kanssa caving eli suomeksi kiipeiltiin kosteissa ja ahtaissa luolissa. Selvisi ainakin se, ettei mulla ole klaustrofobisia taipumuksia. Mun kasitys luolista on aina ollut se, etta ne on jarkyttavan kokoisia kivimuodostelmia, joissa on vetta pohjalla ja joka askel kaikuu. Aika korjata sitakin kasitysta. Se luola, johon angettiin, oli todella ahdas. Kun oltiin jonkin aikaa siella rammitty, saatiin koko porukka kasaan eraanlaiseen pieneen aukeamaan. Mr. Russek sitten kysyi, etta arvatkaa, mihin mennaan seuraavaksi. Joka ainoa osoitti kohti suurehkoa kaytavaa edessa pain. Russek totesi, etta ehei ja osoitti jotakin, joka naytti olevan luolan seinama. Tarkemmasssa tarkastelussa sielta paljastui pikkuruinen kaytava, josta oli tarkoitus ankea. Kylla oli hoikka olo sen jalkeen, kun siita lapi selvisin.
Talla viikolla oltiin OutdoorEd-ryhman kanssa vaelluksella. Nukuttiin yo teltassa ja kaikki muut paleli, paitsi mina. Olen saanut tarpeekseni kylmasta, joten puin paalle nelja lampokerrastoa ja melkein kaiken, mita mulla oli mukana. Nukuin yoni mukavasti ja kylla oli kiva kuttuilla muille seuraavana aamuna. Vaellusreissun kohokohta oli bush bashing, eli tihean kasvuston lapi tunkeutuminen sielta, missa ei mitaan polkuja ole. Monesti teki vaan mieli pysahtya ihastelemaan THS-maisemia, mutta aikaa ei ollut turhan paljoa.

Olen saanut mahdollisuuden tutustua tarkeaan nuorisokulttuurin osa-alueseen, seurusteluun. Josh koulusta pyysi mua ulos ja ollaan nyt seurusteltu jonkin aikaa. Suomen tytto ei turhia aikaillut tassa poikaystavan hankinnassa. Olin ihan jarkyttavan ihastunut Joshiin ennenkun se pyysi mua ulos. Ensimmaista kertaa elamassani tajuan, miten piinaavaa on istua luokassa sellaisen lahella, johon on todella ihastunut. Se yksityiskohdista, nyt ollaan yhdessa ja Josh on aivan loistotyyppi. Seurustelu taalla on aika mielenkiintoista. Kun mennaan ulos jonnenkin, niin jatkat tosiaan maksaa ihan kaiken. Maailmani nayttaa talla hetkella positiivisen vaaleanpunaiselta, ja yhtakkia viihdyn taalla paljon paremmin.

Kiitos kaikille kommenteista ja sahkoposteita, vastailen niihin pikkuhiljaa. Mielellani kuulen myos, etta mita sinne kuuluu.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uiih, vähän ihanaa! Mitäpä tänne nyt kuuluu, hellettä on ollu nyt muutama päivä, oon jo kilttinä tyttönä käyny ostamassa ekan jakson kirjat.Emppu kauhisteli sitä tänään kun yllättäen törmäsin siihen reskalla ,tullessani päivärippikoulun vikalta tunnilta. Pärjäile!

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan sä seurustelet jo! Nopeeta toimintaa... Mut ihanaa! Kuoroleiri oli, huomenna alkais koulu ja mä meen työhaastatteluun. Kirjottelen sulle kirjettä, jonka saat tuntemattoman ajan päästä (toivottavasti ;D).

Anonyymi kirjoitti...

Ei oo Mimmin yhteystietoja, mutta varmaan jollain täällä ne on (ainakin Anni sattais tietää..). Kaikki ihan ok, vaikka koulu alkaakin tänään :/

Anonyymi kirjoitti...

Hei beibe! Hieno juttu et sul on siel hauskaa;) Nyt vaan sitten kaikki ilo irti täst vuodest, you know what I mean... :P
Hilla-täti suosittelee. haha!
No joo. koulu alko, ollaan vähän et mitääh! tai siis lähinnä mä oon ;D
Pidä kivaa ja varo kaikkee!! *pus*

Anonyymi kirjoitti...

Tuon iki-ihanan `a with two dots´ -kirjaimen puuttuminen saa aikaan jokseenkin humoristisia piirteitä joissain kohdin tekstiä. Lampaita, lampaita..

Kartsa kirjoitti...

Nain varmasti tuhansia lampaita, isoja ja pienia, tummia ja vaaleita...

Anonyymi kirjoitti...

Tulee mieleeni eräs VNK:n perus matka biiseistä, jätettäköön se kuitenkin mainitsematta.. Förjar muit land<3 siel oli kans erittäin paljon lampaita.