keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Koti-ikava

Kahden kuukauden raja ylitetty ja myonnan, etta mulla on kova koti-ikava. Vieraassa kulttuurissa elaminen ilman perheen ja ystavien tukea on ollut yllattavan rankkaa. Nyt todella arvostan sita kaveriporukkaa, joka mulla siella kotona on. On vaikeaa yrittaa luoda kaveruus- ja ystavyyssuhteita kokolailla tyhjasta. Kiwijatkiin on kohtuu helppoa tutustua, mutta tytot tuppaa olemaan melko klikkiytyvia ja viihtyy hyvin omissa poruikoissaan. Siksi mulla on kova ikava teita kaikkia siella Suomessa! Jo pelkkien kavereiden galleriakuvien katselu on valilla liian vaikeaa... Yritin vakuuttaa itselleni, ettei mulla viela voi olla koti-ikava, mutta kylla mulla on. Ei silla tavalla, etta haluaisin kotiin, kaipaan vaan kaikkia ihmisia sielta kovasti. Kirjeet ja kortit lammittavat sydanta erityisesti ja tuovat helpotusta ikavaan (vinkkivinkki). Olen myos alkanut jalleen neuloa ja leipoa pullaa. Suomalainen pulla kavi yllattavan helposti kaupaksi ja jo pelkka kardemumman tuoksu toi mulle kotoisan olon. Valilla tulee myos pienia yllattavia valopilkkuja, jotka muistuttavat kodista. Esimerkkina se, kun opettajamme Mr. Russek puhkesi kajakkireissulla laulamaan Drunken Sailoria keuhkojen pohjasta. Laulettiin sita ja Amazing Gracea siina meloessa eika kukaan muistanut sanoja oikein. Terveisia kuorolaisille.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih!! (: Ei meidän jengikään sua unohtanut ole vaan olet ajatuksissamme päivittäin! Kirjoitit ihanasti. Harmi että tytöt on mitä on, mutta ei poikien kanssa hengaamisessa mitää vikaa ole (; Voin kuvitella teidän opettajan kanootissa laulamassa Drunken Sailoria :D Tänään on nuortenilta. Voin jättää sulle tyhjän paikan viereeni, Hih (ihan kun mulla olis meilikuvitus ystävä) :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei :D Drunken sailor on ehkä jotain niin.. :D voi lol, ei voi muuta sanoo. Ihanaa et sä neulot, sun villasukat pelasti mut viikonloppuna totaaliselta jäätymiseltä, kiitos siitä. Mä sanoin Ilarille et pistää hoppua sen kirjeen kanssa. Arvasin et sä tarviit jotain ajanvietettä, mikä vois olla kivempaa kun lukee meijän diibadaaba kirjeitä ^^ Pärjäile!!
<3:llä Johnu

Anonyymi kirjoitti...

Sain nuorten diakoniaryhmässä tän sun blogin osoitteen. Oli kiva päästä lukemaan kuulumisiasi ja ajatuksiasi. Olen paljon ajatellut sinua. Vaikka sinulla on koti-ikävä, on hienoa, että saat kokea niin monia unohtumattomia asioita siellä. Ja kiva kun olet löytänyt eräilyn. Luonto täällä alkaa tulla ruska-aikaan, kaunista täälläkin. Siunausta ja enkeleitä vierellesi! terv. Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä täällä meillä sentään aulujen sanat osataan, aika räpiköintiä siel ;) Tänään oli espanjankoe ja meni ihan penkin alle. Oltiin eilen kattomassa Helsingissa Kaunotar ja hirviö -musikaali ja rakastuin siihen täydestä sydämestäni. Muuten väsyttää, ei oikeen jaksais lukee kokeisiin. Muta ehkä tää tästä joskus (koeviikon jälkeen toivottavasti ) helpota :)

Anonyymi kirjoitti...

Hih, Drunken sailor :D. Osaan hyvin kuvitella ton tunteen, että on tyytyväinen olin paikkaansa, mutta kaipaa ystäviään sinne.. tänä vkloppuna ehdin kirjoittamaan mailia, joten niissä merkeissä palataan. Pus och kram -Anna