Suomalaisen suru
Jokelan tapahtumien myota ymmarsin, kuinka olen irrallinen suomalainen keskella Uusi-Seelantilaista kulttuuria. Tuntui, etta olin todella yksin tan kaiken kanssa, kukaan taalla ei pystynyt ymmartamaan, miksi olin (olen) asiaista niin tolaltani. Media toki kasitteli asiaa, mutta vaan tasan sen yhden paivan. Voiko muuta odottaakaan, eihan se tapahtunut taalla. Koulussa kaikki alkoi olla alyttoman vaivaantuneita ja yritti vaan parhaansa mukaan piristaa mua. Kukaan ei oikein osannut suhtautua surevaan ihmiseen. Perjantaina oli baptistikirkon nuorten illassa, siella kukaan ei sanonut etta don't cry tai try not to think about it, vaan mun annettiin surra. Ei naista jutuista selvia muuten kun elamalla ne lapi. Eilen illalla istuin alas eraan ystavani kanssa ja puhuttiin koko juttu lapi. Han ei pystynyt jakamaan suruani, mutta kuunteli ja lohdutti. Mietin, etta onko epanormaalia olla nain jarkyttynyt, mutta sehan vasta epanormaalia olisi, jos ei tuntuisi missaan. Tunnen nyt todella vahvasti olevani suomalainen. Jokelan tragedia ei tapahtunut niille joillekin siella 20 000 km:n paassa, se tapahtui meille, suomalaisille.
Taalta kaukaa seuratessani voin sanoa olevani ylpea Suomen ev.-lut. kirkosta. Kritiikki kotikirkkoa kohtaan on taalla ollessani vaan koko ajan kasvanut, mutta nyt tajuan, kuinka suurta roolia kirkko nayttelee kriisitilanteissa. Ihmiset saavat tosi paikan tullen kirkosta kaipaamaansa lohtua.
"Comfort the ones who are mourning with the hope of everlasting life."
6 kommenttia:
Koulussa torstai aamuna oli todella ahdistavaa (ja oikeastaan koko päivä). Rehtori piti aamunavauksen ja luokissa puhuttiin jos joku halusi kertoa tunteistaan. Ja torstaina muistuteltiin, että menkää puhumaan terveydenhoitajan kanssa, jos siltä tuntuu ja infotv:llä pyöri numero jonne voi soittaa. Mutta järkytyksekseni perjantaina asian läpipuimiselle ei liiennnyt aikaa, aivan kuin kaikki oltaisiin voitu purkaa torstain aikana. Tottakai pitää mennä eteenpäin, mutta..nojjoo mun mielestä asiaa olisi pitänyt käydä vielä perjantainakin läpi. -Anna
tänään oli Suomi24 sivuilla et Jokelalaiset palaa koulun penkille. Tää juttu alkaa pikkuhiljaa painautua historiaan. Joku älypää ehdotti et pitäs laittaa joku muistomerkki tapahtuneesta, mun mielestä se ei oo kauheen viisasta. Tai siis et joku voi aatella, et ei musta jää mitään muistoa kun mä kuolen, hei posautampa jonkun koulun oppilaineen, saanpahan muistomerkin. Okei, aika asiatonta tekstiä..
Moi Kaaren!
Terveisiä taas täältä kylmästä pohjolasta. On tosiaan kylmät tuulet puhaltaneet ja viskoneet meitä. Isänpäivästäkin oli jotenkin poissa juhlan tuntu kun Jokelan tapaukset olivat vielä niin ajatuksissa. Varmasti tämä jättää syvät arvet suomalaisiin ja varsinkin nuoriin. Sen tähden onkin ollut tärkeetä että nuorilla on ollut mahdollisuus puhua ja purkaa tunteita. Voin siis vain kuvitella että sulla onkin tosiaan ollut sen suhteen tosi yksinäistä siellä pallon toisella puolella. Me täällä voimme lohduttaa sua kuitenkin rukouksin ja voit olla varma että sitä piisaa!
Vaikka varmasti asiasta riittäisikin paljon puhuttavaa ja monet rikkinäiset ihmiset ovat entistäkin pirstaleisempia on mun mielestä tärkeetä yrittää jatkaa normaalia päivärytmiä eteenpäin ja eheytyä myös sitä kautta että huomaa elämän edelleen kuitenkin jatkuvan. Ja että omassa elämässäni täällä Hämeenlinnassa ja monissa muissakin kaupungeissa on paljon sellaisia asioita ja ihmisiä, joista saan olla onnellinen ja kiitollinen. Tämän surun ja sivalluksen keskellä ei saa unohtaa heitä!
Siunausta ja voimia
toivoopi Make
moikka kaaren! sori, kun en oo kirjotellu sulle pitkään aikaan mitään. toi ammuskelu-juttu oli kyllä aika shokki ja on edelleenkin. tänään aapo sano koulussa, että heinolan amitsu oli jouduttu evakuoimaan kun joku hullu oli ruvennu riehumaan. en sit tiedä tarkemmin.. mutta kuten todettua: elämän täytyy jatkua. pärjäile. :)
joo no toi heinolan juttu nyt oli aika läppä... Joku fiksu jätkä oli tullut maastopuku ja joku softauksesessa käytettävä liivi päällä kouluun. Jostain oli tullut joku randomihuhu että jossain oli uhattu väkivallalla(tiedon lähteeks mainittiin tekstari jota ei ole löytynyt :D) Sitten kaikki oli vaan lähteny meneen sieltä kun pari opettajaa oli antanu luvan.
Tulihan niitä vaarattomia jälkikohuja sitten ton jälkeen. Onneks kukaan valopää (ainakaan vielä) ei oo saanu innoketta toeuttaa oikeesti jotain vaarallista.
Lähetä kommentti