perjantai 23. marraskuuta 2007

Young and free


On kesa. Varsinainen koulu loppu ja menossa koulun jarkkaamat vaihtareiden aktiviteetit siksi ajaksi kun muut raukat vaantaa kokeita. Kavereiden kanssa vietetaan rentoa kesaa. Mun ongelmani on aina aiemmin ollut se, etten koskaan ole tyytyvainen siihen elamantilanteeseen, jossa olen. Aina haluan olla vahan vanhempi ja vahan fiksumpi. Nyt, kenties ensimmaista kertaa, olen tyytyvainen siihen, mita olen juuri nyt. Ma olen nuori ja vapaa. Mulla on kaikki hyvin, eika mitaan oikeita huolenaiheita. Ma olen taalla, kauniissa Uudessa-Seelannissa ja mulla on ystavia. Olen vapaa opiskelun paineista eika mua stressaa mikaan. Tulevaisuus aukeaa edessa taynna mahdollisuuksia ja olen uskaltanut alkaa unelmoida.
Vietan elamani parasta aikaa.

Olen vapaa ja vastuussa vain itsestani. Tallaista vapautta en ehka koe enaa koskaan. Kun palaan, mun pitaa todella keskittya opiskelumaailmaan ja sen jalkeen tyoelamaan. Siita alkaakin se loputon kaavakkeen tayttaminen ja tilaston tekeminen.

En enaa koskaan ole nuorempi kuin tanaan.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että siellä on kivaa. Ja sähän oot ikuinen nuori. En osaa laittaa oikeen mitään kommenttia, mutta tiedätpä ainakin että käyn täällä seuraamassa tilannetta.
Koitanpa valvoa joululahjavalvojaisissa sunkin puolestas (:
-Pikku-Laura

Anonyymi kirjoitti...

Voi sitä suurta autuutta. Täällä me vaan rämmitään vesi sateessa ja pimeydessä ja kuollaan pikku hiljaa D-vitamiinin puutostilaan. Koeviikko painaa päälle ja flunssa kaataa sänkyyn. Hyvin menee mutta menköön.

Unknown kirjoitti...

Kaaren... oletko terve? Sunhan rooli tässä yhteiskunnassa on ollut aina se, joka stressaa ja hajoilee tasatunnein. No toivotaan että olet.

Ite oon tyyllikkäästi flunssayskäsetissä ja ääni on lillasemi rikki... no sellasta se on kun tekee kalvolansrk kanssa henkilöautoreissun Turkuun peuroja metsästämään(oikea syy oli kyllä Exitin keikka med vaaralliset kaverit)

Anonyymi kirjoitti...

Voisin sanoa että kuulostaa ihanalta!! :D Päiväni kirkastui juuri kun nyt tiedän että sulla menee upeasti! nauti täydestä sydämestäs siitä ajasta mitä sulla siellä nyt on äläkä päästä irti kyvystäs elää ilman liikaa stressiä. Upea kuva kaikenlisäks!! :D en voi sanoa kun että sydäntä lämmittää rakkaani !! (:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ei todellakaan ole aurinkoista. Eilen jonoteltiin Lotan ja Leon kanssa Don Rosan nommareita melki kaks ja puol tuntia pikkupakkasessa. En tiedä kannattiko, mutta eipähän tollasta nimmaria oo monella. No, tänpäivänen enkunkoehan tosta kärsii, mutta eipä se haittaa.

Pääsen muuten pian terrorisoimaan ihan luvallisesti Hämeenlinnan katuja, kun käydään tänään isän kanssa hakemassa vihdoin se ajo-opetuslupa. Eipähän tarvi enää ajella pihaa edestakas vaan pääsee kunnolla ajamaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ja kenen pikkusisko sai ekana Don Rosan nimmarin? kenen pikkusiskosta oli isokuva häsan takasivulla? No mun tietty. Meille on vihdoin tullut lunta, sellasta vähän pysyvämpää ja on tosi kylmä. Nyt myöhästyn enkun valmistavalta. moiks

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tuota asennetta elämään ei kannata jättää sinne kauas maailman ääriin! Yritä tottua tohon mielentilaan nyt kun sellaisen oot löytäny...ikuisessa nirvanassa on mukava elää!

Mähän sen tiedän.