Hetken taival
Kotoa kuului huonoja uutisia. Isoisani oli joutunut sairaalaan ja ne oli luulleet, etta se on menoa nyt. Kuin ihmeen kaupalla tilanne kaantyi paremmaksi ja isoisa toipunee.
Mita on tama elama ikuisuuteen verrattuna? Vaikka maalliseen vaellukseemme mahtuu paljon, miten lyhyt se silti onkaan. Vasta kun ymmartaa jonain paivana kuolevansa, alkaa arvostaa elamaansa ja vasta kun arvostaa elamaansa voi todella alkaa elaa. Paivamme ovat rajalliset, joten ei haaskata niita vihanpitoon ja anteeksiantamattomuuteen.
Mita sa haluat elamaltasi? Mainetta ja kunniaa, jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat sut? Rahaa ja rikkautta, jota oma elamasi olisi mahdollisimman mukavaa?
Milta tuntuisi naiden sijaan se, etta voisit vanhana katsoa elamaasi ja olla siita ylpea? Milta tuntuisi kuolla tietaen, etta sun ansiostasi maailma on vahan parempi paikka?
Ela tanaan niin, etta voit olla siita huomenna ylpea.
Kerro jo tanaan rakkaillesi se, mita aioit sanoa huomenna.
2 kommenttia:
Aamen ja aivastus! (Olipas hiénosti sanottu :D keksin ihan ite just äsken). olen just samaa mieltä!
Eikun vaan positiivisuutta päivään, rehellisyyttä ja rakkautta. Sitä, että näyttää mitä tuntee ja uskaltaa tuntea niin negatiivisia kun positiivisiakin tunteita! (:
On se mukavaa kun on kipeenä, niin haluis lähtee pellolle kuvaamaan ohi lipuvia pilviä, metsän sinistä hetkeä ja kuun sirppiä tummenevalla taivaalla.
Joutuu makaamaan sohvalla ja toivoo että paranis nopeemmin et pääsis takas kouluun. Ei kyllä muuten olis yhtään ikävä kouluun, mut sit kun käsketään jäämään kotiin...
Voimia sulle sinne.
Lähetä kommentti