Lampaan irtiotto
Olen tassa nyt pitanyt Motueka Baptistia omana hengellisena kotina. Nyt yhtakkia silmani ovat avautuneet sille, kuinka paljon mataa siinakin kirkossa on. Olen ollut kuin mikakin aivoton lammas ja mennyt hyvaksyntaa hakiessa muiden perassa. Mikapa ihmisella sen suurempi tarve kuin kuulua porukkaan. Nyt on lopulta palanut kaami tekopyhyyteen!
Kirkossamme kaikilla tuntuu olevan ainakin kielilla puhumisen armolahja ja aaneen julistamaton kilpailu (ns.) armolahjojen runsaudesta itse kullakin on kova. (Sulkeissa oleva "ns.", koska en usko suurimman osan naista olevan Jumalalta peraisin.) Aina yleisen rukouksen aikana suurin osa mutisee kielilla ainakin niin kovaa, etta naapurit kuulee ja tajuaa, etta tassa on nyt tosi uskova vieressa istumassa. (Kielien tulkintaa ei tietenkaan ole.) Jos ei mutista kielilla, niin sitten ainakin hymistaan rukouksen aikana jotain tyyliin: "Mmm, thank you Jesus. Halleluja, thank you Lord." Ma kun olen aina oppinut, etta on epakohteliasta puhua toisen paalle ja mutista omiaan toisen puhuessa. Koko jumalanpalvelus on yhta ylistysta, mitaan muuta kun ylistysbiiseja ei koskaan lauleta. Jengi laulaa kadet kohotettuina ja kasvoilla autuas ilme. Pastori kaskee antaa Pyhan Hengen virrata ja siina sitten seistaan naama autuaana Pyhaa Henkea fiilistellen varmaan vartti. Milloin kristinuskosta tuli joku tunne tai kokemus?
Aina vaan fiilistellaan. Kun kokoonnutaan tyttojen soluun (eli tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan), rukoillessa pitaa tietenkin laittaa joku tunteita esiin manipuloiva nyyhkisylistys soimaan ja siina sitten kohotellaan kasia ja ylistetaan ja oikein tunnetaan Jumalan lasnaoloa. Ihan ufoa evankelisluterilaiselle. Kylla on monesti tullut mieleen oman seurakunnan jumikset ja nuorten illat, niissa ei ainakaan kukaan teeskentele tai painosta "ottamaan Jeesusta vastaan." Ongelmiin saa oikeata apua, kun taas taalla on vastaus kaikkeen "Jeesuksen sydameen ottaminen."
Asioita, joita pidetaan yleisina kristillisina arvoina ei voi oikein kyseenalaistaa, eika niista saa keskusteluakaan aikaan. Kristityt kayttavat usein ilmaisua "vain kuolleet kalat uivat virran mukana." Mita muuta kuin myotavirtaan uimista on kristityn yhteison normien lammasmainen hyvaksyminen sen enempaa kyseenalaistamatta?
Tekstista tuli ehka vahan liian rankka, mutta mua todella arsyttaa. Tosi asia on se, etta tassa kirkossa tulen varmaan jatkossakin kaymaan, ihan vain siksi, etta siella suurin osa mun ystavista on. (Myotavirtaan, myotavirtaan...) Olen nyt ymmartanyt, etta ma en Jumalaa minkaan kirkon opeista suoraan loyda vaan mun on tehtava etsintani itse.