perjantai 25. tammikuuta 2008

Lampaan irtiotto

Olen tassa nyt pitanyt Motueka Baptistia omana hengellisena kotina. Nyt yhtakkia silmani ovat avautuneet sille, kuinka paljon mataa siinakin kirkossa on. Olen ollut kuin mikakin aivoton lammas ja mennyt hyvaksyntaa hakiessa muiden perassa. Mikapa ihmisella sen suurempi tarve kuin kuulua porukkaan. Nyt on lopulta palanut kaami tekopyhyyteen!

Kirkossamme kaikilla tuntuu olevan ainakin kielilla puhumisen armolahja ja aaneen julistamaton kilpailu (ns.) armolahjojen runsaudesta itse kullakin on kova. (Sulkeissa oleva "ns.", koska en usko suurimman osan naista olevan Jumalalta peraisin.) Aina yleisen rukouksen aikana suurin osa mutisee kielilla ainakin niin kovaa, etta naapurit kuulee ja tajuaa, etta tassa on nyt tosi uskova vieressa istumassa. (Kielien tulkintaa ei tietenkaan ole.) Jos ei mutista kielilla, niin sitten ainakin hymistaan rukouksen aikana jotain tyyliin: "Mmm, thank you Jesus. Halleluja, thank you Lord." Ma kun olen aina oppinut, etta on epakohteliasta puhua toisen paalle ja mutista omiaan toisen puhuessa. Koko jumalanpalvelus on yhta ylistysta, mitaan muuta kun ylistysbiiseja ei koskaan lauleta. Jengi laulaa kadet kohotettuina ja kasvoilla autuas ilme. Pastori kaskee antaa Pyhan Hengen virrata ja siina sitten seistaan naama autuaana Pyhaa Henkea fiilistellen varmaan vartti. Milloin kristinuskosta tuli joku tunne tai kokemus?

Aina vaan fiilistellaan. Kun kokoonnutaan tyttojen soluun (eli tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan), rukoillessa pitaa tietenkin laittaa joku tunteita esiin manipuloiva nyyhkisylistys soimaan ja siina sitten kohotellaan kasia ja ylistetaan ja oikein tunnetaan Jumalan lasnaoloa. Ihan ufoa evankelisluterilaiselle. Kylla on monesti tullut mieleen oman seurakunnan jumikset ja nuorten illat, niissa ei ainakaan kukaan teeskentele tai painosta "ottamaan Jeesusta vastaan." Ongelmiin saa oikeata apua, kun taas taalla on vastaus kaikkeen "Jeesuksen sydameen ottaminen."

Asioita, joita pidetaan yleisina kristillisina arvoina ei voi oikein kyseenalaistaa, eika niista saa keskusteluakaan aikaan. Kristityt kayttavat usein ilmaisua "vain kuolleet kalat uivat virran mukana." Mita muuta kuin myotavirtaan uimista on kristityn yhteison normien lammasmainen hyvaksyminen sen enempaa kyseenalaistamatta?

Tekstista tuli ehka vahan liian rankka, mutta mua todella arsyttaa. Tosi asia on se, etta tassa kirkossa tulen varmaan jatkossakin kaymaan, ihan vain siksi, etta siella suurin osa mun ystavista on. (Myotavirtaan, myotavirtaan...) Olen nyt ymmartanyt, etta ma en Jumalaa minkaan kirkon opeista suoraan loyda vaan mun on tehtava etsintani itse.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sanos muuta. Voin vaan kuvitella (: Etäisesti kuulostaa kotoisilta hellari piireiltä (anteeksi kaikille fiksuille hellareille). Se mikä on totta on se että uskonto ei vaan ole sama asia kun usko ja seurakunta on välillä liikaa enemmänkin siellä käyvien ihmisten summa eikä Jumala plus Häneen uskovat ihmiset. Ei "uskovaisuudessa" voi kilpailla eikä seurakunnassa pitäis olla 'parempia' ihmisiä. Niin kun Saxell on sanonu, "On kamalaa kun ihmisistä tulee 'hyviäkristittyjä' koska sillon ne on myös ihan helvetin hyviä ihmisiä eikä niiden enää tarvikaan muka rakastaa ja hyväksyä lähimmäisiään"

Aiheesta tai sen vierestä, aika sama (:

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen kirjoittajanlahjoiltani niin alkeellisella tasolla, että en ole tuota ideaa ole pystynyt sanoiksi kuvaamaan. Sanoit poittini enemmän kuin hyvin. Mähän en vastusta uskoa vaan nimenomaan kirkkoa... miten ihmisen henkilökohtainen usko on puettu instituutioksi ja auktoriteetiksi? En vaan tavallaan ymmärrä semmosta kirkkomenoo... -Anna

Anonyymi kirjoitti...

Moikka hei ja terve vaan. Hyvä että Anna, Anni ja sä Kaaren täällä kirjottelette jotain fiksua, koska multa ei irtoo yhtään mitään, oon niin pöhnänen tästä helkutin flunssa/mikälie -taudista. Mutta joo. En sano enää yhtään mitään, etten nolaa itteeni, mutta elossa ollaan vielä.