Ja sehan hyppasi

Uskomattoman kaunis aamu, pilveton taivas. Tanaan se siis tapahtuu. Naurattaa ja alkaa jannittaa. Aika kuluu liian hitaasti! Motuekan lentokentalle yhdeksalta aamulla. Pikkubriiffaus ja pukemaan haalaria paalle. Jattivaljaat ylle ja niin kireelle, etta melkein pystyy viela hengittamaan. Viimeiset toivomukset ja menoksi. Kadet tarisee ja jannittaa ihan hulluna. Kentan poikki kavellen ja koneeseen kuuden muun kanssa. Mietin, olenko hullu vai vaan tyhma. Valjaat kiinni kanssahyppaajaan Simoniin ja 15 minuutin lento alkaa. Huikeat maisemat vievat ajatukset hetkeksi siita, mita aion tehda. Vuoret, sademetsat ja meri. Kone saavuttaa 13 000 jalan korkeuden. Ovi auki ja ensimmaiset pihalle. Mina ja Simon viimeisena. Ryomitaan ovelle ja hetki istutaan oviaukossa. Nyt ei voi enaa kaantya takaisin. Kadet rinnalle ristiin ja Simon tonaisee meidat ulos koneesta. Paasee kimea kirkaisu. 50 sekuntia vapaapudotusta 200 km:n tuntinopeudella. Korvat samantien taysin lukossa, enka kuule mitaan. Hadin tuskin ehdin tajuta, etta olen ulkona koneesta, kun varjo aukeaa ja nykaisee ylospain. Vauhti hidastuu. Vau, olen elossa. Alan ihastella maisemia. Yritan etsia kotitaloa, mutta olen aivan sekaisin suunnista. Viitisen minuuttia liitelya ja maa lahestyy, aivan liian pian. Tukijoukot hurraa ja heiluttaa. Pehmea, joskaan ei kovin tyylikas laskeutuminen. Hengasyttaa, taisin unohtaa hengittaa. Olen lahes sanaton ja vastailen kysymyksiin jotain epaamaaraista ja tyhmaa. Olen paastani pyoralla, en tunne koskaan olleeni nain elossa.

Nain olen hypannyt tandem-laskuvarjohypyn. Muahan ei enaa kukaan nyhveroksi hauku.

Sori aiti, etten kertonut etukateen, en halunnut huolestuttaa.

Hypystani kuvattu video loytyy youtubesta hakusanoilla "kaarens adventure", jos jotakuta kiinnostaa.