Mita ne taalla syo

Uusiseelantilainen ruokakulttuuri ei jarisyttavasti eroa suomalaisesta. Meilla on aina kotona Suomessa syoty aika kansainvalisesti, joten ehka en vaan huomaa eroja.

Aamupalaksi muroja, myslia, puuroa tai PAAHTOLEIPAA. Valkoinen paahtoleipa on alkanut pursuta korvista. (Ostavat ihan mua varten nykyisin kaupan tumminta leipaa, mika on suomalaisen asteikolla aika vaaleaa sekin.) Paahtoleivan paalle laitetaan hilloa, maapahkinavoita tai Marmitea. Marmite on taman maan erikoisuus, kyseessa on kai jonkinnaikoisesta hiiva-viljalevitteesta. Vari ja maku muistuttavat lahinna jotain akselirasvaa. Ihan kauheeta.

Suurin ero suomalaisiin ruokatottumuksiin on lounaan kanssa, taalla ei lounaaksi mitaan lamminta ateriaa syoda, vaan on lahinna voileipia. Koulussa ei ole ruokalaa, mutta on Tuck Shop, josta saa ostettua aika halvalla sampyloita sun semmosia. Suurimmalla osalla on koulussa mukana joku lunch box, josta sitten ruokavalkalla syodaan kotona tehdyt evaat. Veikkaan, etta juuri tan lounashomman takia lihoin silloin aluksi niin kauheasti. En tajunnut syoda kunnolla, vaan napostelin jotain kekseja pitkin paivaa. Kylla on jengi silmat pyoreina ihmetellyt, kun olen kuvaillut suomalaista ilmaista kouluruokaa. On sitakin joskus menneisyydessa vahan syytta tullut kritisoitua....

Paivallinen (josta kaytetaan nimitysta "tea", vaikkei silloin mitaan teeta juodakaan) on sitten ihan perussettia, eli kasviksia, lihaa, perunaa, pastaa jne. Talvella on kaikki tuoreet kasvikset niin kalliita, etta suurin osa perheista turvautuu pakaste- ja sailykevihanneksiin. Punajuurella on suuri suosio, jouluna jouduin maistamaan punajuurihyyteloakin, se oli ihan kamalaa. (Oikeammin se oli kaupan mansikkahyytelojauheesta tehtya hyyteloa, johon oli lisatty punajuuren palasia.) Vaan pikkulapset juo maitoa ruoan kanssa, mua katsotaan vahan hymyillen, jos pyydan saada juoda maitoa. Monissa perheissa on (musta outo) tapa, ettei ruoan kanssa juoda mitaan, ruokapoytaan ei edes kateta laseja.

Teeta, kahvia ja Miloa juodaan paljon ja monessa valissa. Milo on kuin kaakaota, mutta vahemman makeaa. Kukaan ei omista kahvinkeitinta, kotona juodaan vaan pikakahvia.

Ruoka ostetaan tietenkin supermarketeista, joita Motuekassa on jopa kaksi. Maito ja mehu myydaan amerikkalaistyyliin oljykanisterin kokoisissa muovipulloissa. Bensemanneilla kay kerran viikossa maitomies tuomassa maitoa. Ihan kuin joskus 50-luvulla, ei Suomessa enaa tanapaivana tallaisia palveluja saa.

Suosituin take away-ruoka on brittityyliin fish&chips. Olin vahan pettynyt, kun sita ei kaarittykaan sanomalehteen, niin kuin enkun tunnin videoissa! Kuulemma on nykyaikainen painomuste niin myrkyllista, etteivat saa enaa sanomalehteen kaaria.

Sanomattakin on selvaa, etta ruisleipaa on ikava. Karjalanpiirakoita, lihapullia ja perunamuussia, niita kun saisi. Kotiruokaikavaa saan aina helpotettua pullaa leipomalla. Ei tarvi kun nuuhkaista kardemummapurkkia ja tulee kotoisa olo. Pullasta tykkaa kaikki. Jos illalla leivon, seuraavana aamuna ihmetellaan, etta mihinkas se kaikki katosi.