Kahtaalla
Takana upea viikko. Paasiainen isantaperheen kanssa lomamatkalla lansirannikolla. Upeita sademetsapatikoita ja vaikka mita. Rickin tuttu vei meidat Franz Josef Glacierille. Yksi harvoja jaatikoita maailmassa, joka "laskeutuu" suoraan sademetsaan. Sain myos kokeilla jaakiipeilya pystysuoraa jaaseinaa pitkin, jalassa jaapiikit ja kasissa ice-axet. Paasiaisen jalkeen oli melkein heti lahto koulun jokimelontareissulle kolmeksi paivaksi. Sanomattakin selvaa, etta upea reissu. Voitin itseni ja tein juttuja, joihin en olisi ikina uskonut pystyvani.
Voisin naista reissuista selittaa enemmankin, mutta tuntuu vahan, etta turha vaiva. Ette te kuitenkaan tajua, kuinka hienoja ja elamaa muuttavia (life changing) juttuja ne ja niin moni muu taalla on mulle ollut. Mulla on vahvasti kahtia revitty olo. Suomessa mulla on mun vanha tuttu elama ja rakkaat ihmiset. Siella mun koti on, kai. (Mista sen tietaa?) Taalla mulla on seikkailuja, taalla olen loytanyt sellaisen kaarenin, jonka olemassaoloon en uskonut. En haluaisi koskaan tulla kotiin. Haluaisin jaada tanne, menna toihin ja eraopaskurssille ja elaa elamani seikkaillen. En halua enaa olla se kaaren, joka olin Suomessa, en enaa, kun tiedan, mita voisin olla. Suomessa kaikki on sita samaa vanhaa, taalla on joka paiva uutta. Haluan olla itsenainen ja vapaa. Haluan elaa joka paiva, enka vaan selviytya paivasta toiseen. En halua tulla lukioon takaisin. En jaksa valmistautua tulevaisuuteen, joka on silloin joskus ehka. Haluan elaa nyt. Ihan oikeasti.
Ette te kuitenkaan tajua.
8 kommenttia:
kuulostaa tosi upeelta ! en tiedä, mutta toi kuulostaa vähän siltä, kun palaa loman jälkeen kouluun. siis en nyt tarkoita sitä, että tota vois verrata mihinkään lomaan, mutta kun ajattelee, että kun lomalta palaaminen kouluun on tuskasta niin entä sitten tollaselta elämysmatkalta..! muistat vaan nauttia ja ottaa kaikesta ilon irti. :)
-caroline
Samalla todella kiehtovaa ja ehkä vähän pelottaviakin mielipiteitä tällä kertaa. Oikeasti hieno juttu että elämässäsi sielä menee noin hienosti ja olen todellakin onnelinen puolestasi. Kuitenkin tohon mitä sanoit, ettet tänne halua palata ja olla se "vanha Kaaren", niin joskus se kuitenkin melkeimpä on väistämättä tulossa eteesi :/ Raakaa tekstiä ehkä, mutta näin se vain on. Sinun kannattaa siis tässä asiassa kuitenkin muistaa se, että oli se "uusi Kaaren" millainen tahansa, niin me tänne kotosuomeen olemme jääneet kaipaamaan sinua juuri sellaisena kuin olet lähtenytkin. Se vanha, tuttu ja aina niin tuttu Kaaren on ainakin minulle juuri se oikea ja ketä oikeasti kaipaan. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, ettetkö olisi saanut muuttua ja vielä vähemmän varmasti tarkoittaa ettemmekö mekin olisi muuttuneet, mutta loppupeleissä elämäähän tämä kaikki vain on ja sitä on eteenpäin jatkettava
/Mikko
Moni Uusi-Seelanti päältä kaunis, mutta moni Suomi sisältä puhdasta kultaa. Tervetuloa takaisin kotiin parin kuukauren päästä!
Jälleennäkemisen toivossa puolella toisella, vain jos on tilaa
-VilhÅ the Laeskiperse
Ja PS. KYLLÄ ME MUUTEN TAJUTAAN, EI ME NIIN HÖLÖMÖJÄ OLLA
Hei!
Ihanaa, että sulla on siellä elämä silkkaa seikkailua :D
Kuitenkin niinkun tiedät, tää vaiho-oppilas vuosi on sulle kun vuosi mikä-mikä-maassa. Ei Suudessa- Seelannissakaan kaikki täydellistä ole, arki on arkea -sielläkin.
Mikä sitten on vanhakaaren? Jos se, ettet halua palata vanhaan tarkoittaa, että haluat olla uskaliaampi, seikkailunhaluisempi ja rohkeampi: Siitä vaan! Sä saat palata juuri sellaisena kun haluat. Tärkeintä kuitenkin on että sä olet Kaaren -uusi tai vanha.
Anni, Kaivaten (ja tietäen, että kesällä nähdään!) :D
Anni melkein ryöväsi omat ajatukset, mutta kirjoitellaanpa siitä huolimatta.
Eli jossain vaiheessa se elämä siellä Uudess-Seelannissakin muuttuisi arjeksi, siksi samaksi puuroksi kaikista seikkailuista huolimatta. Suomi saattaa siihen verrattuna tuntua tylsältä, harmaalta ja läpikolutulta, koska tämä on sentään ollut sun kotimaas aika helkkarin monta vuotta.
En nyt väitä, etteikö lukio ton jälkeen tuntuis ankeelta ja tasapaksulta (usko pois, mä elän harmaassa putkessa, jonka seinät on vuorattu koulutehtävillä ja työilloilla...), mutta kyllä siihenkin voi eloa saada. Tuo mukanas uus harrastus ja sopeuta se Suomen oloihin.
Kaikki me muututaan, eikä mun mielestä persoonallisuuden tartte olla sidottuna mihinkään paikkaan. Kuten Mikkokin sano, ollaan mekin muututtu, sä olet vaan käynyt tän vuoden aikana vähän suuremman muutosprosessin läpi. Sä olet kuitenkin "vain" Kaaren, vaikka tuntuis, että olis olemassa "vanha" ja "uus" Kaaren, on sua olemassa vaan yks. Tuo itses sellaisena meidän luokse, kun hyvältä tuntuu, saat nähdä, että ei mekään ihan samanlaisia olla enää kuin vuos sitten.
<3:Laura
(Ps. En oo IKINÄ kirjoittanut näin pitkää kommenttia...)
niiin sellasta vaan oon ite koittanu sisaistaa, etta olis aina siella missa on =D et kylla sita tulee varmasti ympari ampari mentya jatkossakin, mut vois koittaa keskittya aina senhetkisen paikan hyviin puoliin. ..mihin ikina paatyykin. kyl niita joka paikasta loytyy :)Suomeen palataan, siella on ihan alyttomasti hyvia asioita, sit voi taas lahtea muualle jos silta tuntuu.
-poika parin rapakon takana-
Lähetä kommentti