Kahtaalla muttei ahtaalla

Hamminkia (?) herattaneen aprillitekstini jalkeen lienee aika kertoa, mita mulle oikeasti kuuluu. Fiilikset ei ole enaa lainkaan niin anti-Suomi kun muutama viikko sitten. Aion vaan tehda juuri niin kuin moni on ehdottanut, eli tuoda seikkailut Uudesta-Seelannista Suomeen. Ei kukaan sanele, etta mun on Suomeen palatessa harrastettava samoja juttuja kun ennenkin. En ehka tehnyt aivan selvaksi, mita tarkoitan "uudella ja vanhalla Kaarenilla." En ma persoonaltani ole mielestani muuttunut, silta osin olen se Kaaren, johon olette tottuneet. Mika on muuttunut suuresti on tulevaisuuden suunnitelmat ja ylipaatansa kaikki se, mita elamaltani haluan. Muuttunut on ajatteluni siita, mita ma voin saavuttaa ja mita en. Uskaltanen myos sanoa, etta tiukkapipo on loystynyt melkoisesti, ellei kokonaan hukkunut. Paa on taynna kaikkia ihania tulevaisuuden suunnitelmia, matkustamista, erailya, vaelluksia, seikkailuja. Ma saan olla ja tehda juuri sita, mita haluan.