sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Luola- ja seuraelamaa


Viisi viikkoa. Edelleenkaan en laske.

Caving on tayttanyt aikataulun melko antoisasti. On jo alkanut harmittaa, ettei Suomessa ole kummoisia luolaverkostoja. Teidan on aika vaikea ehka kuvitella millaista caving on, mutta lyhykaisyydessaan: varusteiltaan se sisaltaa kyparan, otsalampun, haalarit, kumisaappaat, valjaat, koysia ja kaikennakoisia koysiin kiinnitettavia harveleita, joita en osaa suomentaa. Mita sitten kaytannossa tehdaan, vaihtelee. Angetaan koloista ja kahlataan polvillaan maanalaisten lammikkojen lapi, ryomitaan tippukivien ali, kiivetaan ja laskeudutaan seinamia ja pysahdytaan ihastelemaan kiiltomatoja. Usein fyysisesti rankkaa, ja koska kallio ei tunnetusti anna paljoa myoten, mustelmia tulee runsaasti.

Uusin juttu, mika cavingissa on opittu on SRT eli single rope technique. Perjantaina oli aiheesta kaytannon koe, jossa piti itsenaisesti tehda descend eli laskeutuminen ja ascend eli ylosmeno 12m luolanseinamaa pitkin (anteeksi kokko suomen kieli). Suoritus maaritteli, etta riittaako taidot luolareissulle, jossa tehdaan 40m vastaava. Yllattaen 12 oppilaan porukasta olin ainoa, joka lapaisi kokeen. Kaikki muut oli niin lahella, etta paastaan koko ryhma sille isommalle reissulle. On ollut itsetuntoa kohentavaa huomata, etta ma olenkin hyva tassa, enka jaa jalkeen. En ole "just a stupid exchange student", vaan parjaan siina missa muutkin. (Yleensa (Suomessa) kun olen aina ollut kaikissa kaytannonhommissa koko lailla surkea.) Luokasta valittiin kuusi SRT-taidoissaan parasta, joista nelja arvottiin lahtemaan myos ylimaaraiselle, koulun ulkopuoliselle caving-reissulle. Olin onnekkaiden joukossa, joten vietan about koko ensi torstain maan alla. Kivaa!

Otsikko sisalsi myos seuraelamaa-osuuden, joten pitaa siitakin kertoa. Olen huomannut, ettei maara-aikaseurustelu ole ollenkaan niin helppoa, kun luulin. Sita on vaikea sydanta kaskea ja maaritella etukateen, kuinka paljon toiseen kiintyy. Mutta, kun host-isa aina sanoo, "better to have loved and lost than not to have loved at all." Voinpahan muistella nuoruuteni onnea sitten, kun olen vanha ja ryppyinen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Kuulostaa jälleen aivan mahtavan huikealta! Ja uskomattoman upeaa, että olit ainoa joka läpäisi kokeen! Sulla on taas edessä kaikkea kivaa ja upeaa. Nauti siitä kaikesta nyt kun se sulla vielä on äläkä murehdi liikaa huomisesta. Paluun päivä tulee kun tulee ja sillon me ollaan täällä.

"Opi eilisestä,
elä tätä päivää,
usko huomiseen!",

oli tänään kummitädiltäni syntymäpäivänä saamani mietelause. Jotenkin tuli vaan mieleen (:

Peukkuja ja siunausta sisko! Jaksa elää tänään ja voi hyvin huomenna!

Johnny F. kirjoitti...

Jeii, kyllä voit olla ylpee ittestäs! nais. kohta nähään!
Terveiset Halikosta!