International Students' Dance

Eilen illalla oli Nelsonin kaupugissa koko alueen kansainvalisten oppilaiden end of year-tanssit. Huh. En ole nahnyt niin paljoa aasialaisia ihmisia kerralla sitten Kirgisian. Se siis taitaa olla vaan meidan koulu, jossa suurin osa on germaaneja. Mutta joka tapauksessa, kovat bileet ja alyttoman huonoa musiikkia. (Jos japanilaisen siskoni Kanakon musiikkimausta voi mitaan paatella, musavalinnat oli tehty enemmiston eli japanilaisten/korealaisten musiikkimaun perusteella.) Ihmisten vaatetus oli iloinen sekameteli. Tieto siita, etta minka tyyppisesta tilaisuudesta oli kyse ei ollut oikein kulkenut. Osa oli pukeutunut kuin kunnon tanssiaisiin ja osa kuin normaaliin perjantai-illan menoon. Vaihtareiden vaatevarasto on rajoitettu, joten usein pitaa improvisoida. Ystavallani Connylla oli paalla kunnon tanssiaispuku ja jalassa varvassandaalit. Tapasin ensimmaisen suomalaisen kolmeen kuukauteen! Aluella on siis toinenkin suomalaisen vaihtari, Espoon poika, joka on tammikuussa palaamassa Suomeen. Kumpikaan ei ollut uskoa, etta taalla on joku toinenkin Suomen vaihtari. Oli hammentavaa puhua suomea. Muuten ei ollut ongelmia, mutta suomen kielen intonaatio oli ihan pielessa. (Saman olin aiemmin huomannut kotivaen kanssa puhelimessa jutellessa.) Suomen kielessahan ei esimerkiksi mitaan kysymyslause-intonaatiota ole, mutta se tarttunut tuosta enkusta ja kuulostaa naurettavalta suomea puhuessa. Onko kellaan muulla vastaavia kokemuksia vietettyaan reilun tovin muunkielisten seurassa?

Liekeissa

Vahan aikaa on ollut bloginpuolella hiljaiseloa. Kai olen vaan ollut niin kiiviytymisen pyorteissa.
On aivan pakko hehkuttaa Church of Christin nuorten porukkaa Sublimea. Kaikki on niin tulessa. Kukaan ei tyydy siihen, etta pidetaan keskenamme kivaa happy family-meininglilla, vaan kaikki haluaa vieda sanomaa eteenpain. Joka viikko nuorten illassa on joku uusi. Oltiin kolmisen viikkoa takaperin Sublimen kanssa jarjestamassa nuorisotapahtumaa ja jumista Blenheimin kaupungissa. Kaikki sujui loistavasti. Voi kunpa voisin joskus nahda tallaista Hameenlinna-Vanajan seurakunnassa... Vaikka ei taallakaan taydellista ole. Kokemuksella voin nyt sanoa, etta kirkkovuodessa on ainakin se hyva puoli, ettei joka sunnuntai jauheta samaa asiaa.

Luonnonlaki

Kavin viikko sitten ensimmaista kertaa vaa'alla. Olin kylla tietoinen, etta vaihtarit tuppaa yleensa lihomaan ja aika reippaaseen tahtiin olinkin mattanyt sita ruokaa. Ajattelin, etta on tullut varmaan sellaiset 3-4 kiloa lisaa eika se nyt niin kauheasti ole. Hupsista. Olinkin lihonnut kahdeksan kiloa (siis KAHDEKSAN kiloa kolmessa kuukaudessa), nain tukevassa kunnossa en ole ollut ikina. Jos jatkan samaa tahtia, olen kotiin palatessani 32kg lihavampi kun lahtiessa. Tosiasiassa olen jo alkanut tehda asialle aika paljon, minahan en laskiksi rupea. Olen nyt kymmenen kiloa tavoitepainostani ja se on kylla liikaa. Kropallani on viela kovin arsyttava tapa lykata kaikki vararavinto vyotarolle, tuloksena naytan kuin olisin 5kk raskaana. Ystavani Graeme rohkaisevasti nimesi food babyni Evaniksi. Laihduttamiseen ei harmi kylla mitaan ihmenikseja, pitaa vaan yksinkertaisesti laittaa lautaselle vahemman ruokaa. Saapa nahda onko tama vaihtarilaskiytyminen kumoamaton luonnonlaki. Pidan teita ajantasalla edityksessani.

Do you speak Kiwi?

Uusi-Seelanti on taynna erilaisia aksentteja ja murteita, ihmisia kun on tullut joka puolelta maailmaa. Lopputulos on aika hauska.
Kiwienglanti on ollut paljon helppotajuisempaa, kuin mita oletin. Ja mika parasta, uusiseelantilaiset ymmartaa erilaisia aksentteja yleisesti tosi hyvin, eli vaikka ma en olisi aina ymmartanyt, mista on kyse, niin tulen ainakin ymmaretyksi. (Tosin joitain puupaita loytyy, joille saa suuripiirtein kirjottaa, mita yrittaa sanoa.)
I got siven new tixt missages. Tyypillista on, etta e lausutaan kuin i. Eli esimerkiksi sana better lausutaan bitter. Ja yeah lahestulkoon jii. Usein ang-aanteen tuottamisen katsotaan sanan lopussa olevan liian vaivalloista, sing lausutaan sink, everything everythink. Rentoa elamantyylia kuvaa tapa vastata kiitokseen "no worries." Oma lempisanontani on "my bad", joka tarkoittaa suurinpiirtein, etta mun moka.

Pikkuhiljaa se munkin enklanti kohenee. Ei sita itse oikein huomaa, mutta jonkinlainen merkki kai on, etta unet on alkaneet muuttua englanninkielisiksi. Suomen aksentista en varmaan koskaan paase eroon, mutta haittaako tuo. Vaikkei se varmasti ole kauneimmasta paasta, pahempiakin loytyy.