Kiwi Christmas

Oli ihana joulu, sanoisinpa, etta niin uusiseelantilainen kun olla ja voi. Joulupaivana oltiin meren rannalla asuvien sukulaisten kanssa grillaamassa, tapanina lounaspiknikilla rannalla ja loppupaiva mummon uima-altaalla. Eipa ole koskaan ennen tarvinnut tapanina aurinkorasvan kanssa latrata. Bensemannien suku on alkujaan lahtoisin Saksasta, joten lahjat avattiin saksalaiseen tapaan jouluaattona, ei siis jouluaamuna kuten taalla yleensa. Sain isantaperheelta niin paljon lahjoja, etta vahan nolottaa. Ei niiden nyt mulle olisi tarvinnut...
Monet motuekalaiset olivat koristelleet koko talonsa jenkkityyliin varikkain jouluvaloin, joista ei tosin paljon ollut iloa, kun pimeaa tulee vasta yhdeksan jalkeen. Huvittavan monet joulukoristeet ovat talviaiheisia, lumihiutaleita ja lumiukkoja, vaikka lunta nakyy vaan seudun korkeimman vuoren, Mt. Arthurin huipulla.

Totta kai jouluna tuli koti-ikava. Luulin, etta ei olisi tullut, kun joulu taalla on niin erilainen. Kun katseli pienia lapsia ja hymynaamoja, kun paketista paljastui skeitti- ja potkulautaa, niin tulihan siina omat perhejoulut mieleen. Koti-ikavasta huolimatta oli aivan loistava joulu, lammin ja rauhallinen.

Joulurauhaa

Once a year all the nations of the world come together and kneel down in front of the new born Saviour...

Olisikin niin. Joulun sanoma on rauhan sanoma, kuunteleeko sita kukaan?

Edessa ensimmainen joulu poissa kotoa. Eilen paasin ensimmaista kertaa joulufiilikseen. Anglikaanikirkossa laulettiin joululauluja urkujen saestamana kynttilanvalossa. Kirkon ikkunat oli teipattu jatesakeilla umpeen. Keinotekoista, mutta kylla se toimi. Ilta-aurinko, helle ja joulu ei vaan mun mielessa suostu kuulumaan yhteen.

Perhetilanteen kannalta loistouutisia. Tama "valiaikaisperheeni" lupasi, etta saan jaada tanne. Olen tasta kylla tosi onnellinen, perhe on niin loistava, parempaa isantaperhetta ei voisi loytaa. Nyt jo tunnen olevani osa perhetta ja osa perheen arkea. Muutenkin nain joulun alla on tullut valtava "kuuluvuuden" tunne, tunnen etta kuulun tanne Motuekaan. En ole enaa vaan joku lapikulkija, vaan aidosti kuulun.

Rauhallista joulua sinne Suomeen. Syokaa paljon pipareita ja saunokaa munkin puolesta.

Kiitos!

Valtava kiitos kaikille, jotka kirjoitti siihen ystavakirjaan, jonka Anni(?) lahetti mulle. Pienena mulla niita aina oli, mutta ei mulla koskaan ollut niin paljon kavereita, etta olisin saanut sellaisen tayteen. Ja nyt ei edes kaikki mahtuneet itse kirjaan! Ihana tietaa, etta ei mua siella ole unohdettu. (Kyllahan ma sen tiedan, mutta muistutuksia on kiva saada.) Erityiskiitos niille, jotka olivat paivitetyn kuvan lamaisseet sivullensa. Kaikki on kovasti kaunistuneet. (Juho ja Aapo nuorentuneet varsin mukavasti.) Mikolla ei selvastikaan ole puheenjohtajuus noussut yhtaan hattuun, noyryyshan se on johtajan tarkeimpia piirteita. Kiitos Christalle lomanvietto-ohjeesta: "Jumala mielessa ja housut jalassa." Pidetaan.

Hetken taival

Kotoa kuului huonoja uutisia. Isoisani oli joutunut sairaalaan ja ne oli luulleet, etta se on menoa nyt. Kuin ihmeen kaupalla tilanne kaantyi paremmaksi ja isoisa toipunee.

Mita on tama elama ikuisuuteen verrattuna? Vaikka maalliseen vaellukseemme mahtuu paljon, miten lyhyt se silti onkaan. Vasta kun ymmartaa jonain paivana kuolevansa, alkaa arvostaa elamaansa ja vasta kun arvostaa elamaansa voi todella alkaa elaa. Paivamme ovat rajalliset, joten ei haaskata niita vihanpitoon ja anteeksiantamattomuuteen.

Mita sa haluat elamaltasi? Mainetta ja kunniaa, jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat sut? Rahaa ja rikkautta, jota oma elamasi olisi mahdollisimman mukavaa?
Milta tuntuisi naiden sijaan se, etta voisit vanhana katsoa elamaasi ja olla siita ylpea? Milta tuntuisi kuolla tietaen, etta sun ansiostasi maailma on vahan parempi paikka?

Ela tanaan niin, etta voit olla siita huomenna ylpea.
Kerro jo tanaan rakkaillesi se, mita aioit sanoa huomenna.

Teinit!

Miksi teini-ikaisten pitaa olla niin hankalia? Miksi kaikki pitaa tehda mahdollisimman vaikeaksi? Miksi asioista ei voi puhua suoraan ja miksei vaarinkasityksia voi korjata ennen kun ne paisuu kohtuuttoman suuriksi? Argh. Olen saanut tarpeekseni ainaisista spekulaatioista siita, etta kuka on kenenkin kanssa, erosiko ne nyt vai ei, ollako vai eiko olla ja kuka sanoi mita. Miksi se joku kertoi mulle yhta, sulle toista ja teki kolmatta? Kuka oli missa bileissa ja teki mita kenen kanssa? Luulin, etta ei tarvitsisi enaa tallaisten juttujen keskella elaa. Jotkut tuntuu olevan 13-vuotiaita kolmekymppisiksi asti... Ei kai auta kun pysya ulkopuolella ja yrittaa vaan nauraa.

Itsenaisyyspaiva ja muita uutisia

Tanaan on Suomi ollut itsenainen 90 vuotta. On hienoa olla suomalainen. On hienoa, etta voi olla kotimaastaan, sen historiasta ja saavutuksista ylpea nain kaukomaillakin.

Sitten paivan muihin aiheisiin. Uutta isantaperhetta ei ole viela loytynyt, mutta saan majailla nykyisessa perheessa ainakin kesaloman ajan, eli helmikuun alkuun asti. Ei siis tarvitse muuttaa vahaksi ajaksi Nelsoniin, mika helpotus. Lisaksi tama perhe on aivan loistava, vanhemmat ja kolme pienta poikaa, vanhin seitseman. Ei ole vilinasta puutetta, toisin kuten edellisessa kodissa. Postia ja niita valtavia joululahjapaketteja saa laittaa osoitteeseen:

-----

Ruoho palaa

Ma olen kuullut paljon juttuja siita, kuinka Motueka on aikamonen huumepesa. Aiemmin en ole sita muuten nahnyt, mita nyt muutama satunnainen ruohopollyssa oleva rastafari kavelee vastaan High Streetilla. Ilmeisesti puheet eivat ole pelkkaa puhetta, nyt muutama koulumme saksalainen vaihtari on lomatekemisen puutteessa keksinyt taman jalon heinan (ja sen paivittaisen kayton). Kylla nauraa meikalainen mehevat naurut, kun jaavat kiinni ja lentavat seuraavalla koneella kotiin. Hah! Motueka on alyttoman pieni kaupunki, kaikki tuntee kaiken ja kaikki tietaa kaikesta. On siis vaan ajan kysymys... Idiootteja, ei kay yhtaan saaliksi. Kylla siina sitten aitinsakin saa haveta.