Jokela School Shooting
Aika pommi, kun aamulla alkoi kiivikavereilta tulla tekstareita: "Have you heard the news this morning... I don't wanna freak you out but there's been a high school shooting in Finland." Yhtakkia Suomi on kaikkialla. Radio- ja (kuulemma) televisiouutisten ykkosaiheena Jokelan kouluammuskelu. Menin aika pahasti tolaltani heti siita kuultuani ja koko paivan olen ollut aika shokissa. (Tiedatte kai, etta olet niita vahan herkempia ihmisia.) Kun eihan tallaista VOI tapahtua Suomessa. Kertakaikkiaan mahdotonta, kouluammuskeluthan kuuluu Yhdysvaltoihin. Koulussa kaikki opettajat oli tosi ymmartavaisia ja huolehtivaisia, olin kokolailla hajalla ja sain anteeksi kun en pystynyt keskittymaan mihinkaan. (Kemian tunnilla kaverit sijoitti viereeni valtavan nenaliinapaketin.) Miten jollain voi napsahtaa nain pahasti? Miten kukaan voi tehda tallaista? Miksi?
Ei kai voi kuin rukoilla, vaikka sekin tuntuu niin turhalta, kun ei tapahtunutta voi mitenkaan peruuttaa.
5 kommenttia:
tjoo... aikas ikävä setti. Oma pesisjoukkuekaveri kuoli siinä ammuskelussa ja se olikin ainoo Jokelasta oleva jonka tunsin.
Eihän me tosiaan voida antaa jenkeille etuoikeutta tuollaisiin tapahtumiin. On niitä sekopäitä kaikkialla muuallakin...ja sehän tuo Pekka-poika oli. Hullu.
Pääsipä sentään Suomi maailman suuriin otsikoihin - tällä kertaa negatiivisessa mielessä. Kaikki myötätunto uhrien omaisille ja tuttaville.
joo. maailma on sekaisin.
Meidän luokan Alina, joka on asunut Jokelassa, menetti kaksi ystäväänsä.
Joo. Ei ihan kauheen kiva juttu. Oli vähän sekasin koko Suomi tai on vieläkin, on jotenkin niin epätodellista että täällä vois tapahtua jotain tollasta. En tajuu. Aika kahjo pitää olla et sellasta menee tekemään. Enpä mee sitä sen enempää kommentoimaan.
Villiä.
Mä oon vasta nyt ymmärtämässä tätä tapahtumaa koko mittakaavassaan (jos se edes on mahdollista...). Keskiviikko meni Helsingissä tiedotusvälineiden saavuttamattomissa, joten saamani tieto tuli myöhässä ja oli aika epätarkkaa...
Niin sitä vaan huomaa kuinka paljon tärkeetä sulla on ja kuinka helposti sen voi menettää. Elämä ottaa ja elämä antaa. Joskus vaan haluais sulkeutua vaatekkaappiin kuin pikkulapsi ja antaa maailman (ja ihmisten) pahuuden vaan kulkea ohi.
Lähetä kommentti