Syysloma, hiphei!

Siella pain alkaa ymmartaakseni olla ihana kevat, taalla syksyyntyy minka kerkiaa. Iltaisin on enaa ulkona noin kuusi astetta lamminta. (Eli se niista ihanista lampimista kesaoista.) Nykyinen kotitalo ei ole niin jaakylma kuin edellinen, mutta kylla olen sahkopeitolle ja kuumavesipulloille kiitollinen. Fleecepyjamankin etsin komeron pohjalta taas kayttoon.

Koulusta on nyt kahden viikon syysloma, eli ensimmainen jakso on ohi (kouluvuosi on jaettu neljaan jaksoon). Melonta oli se isoin juttu tassa jaksossa. En ma sita ESKIMOkaannosta (inuiitit ei osaa kaantya) joessa saanut onnistumaan, mutta haittaako tuo. Jos nyt enemmankin melonnasta innostun, niin voihan sita vaikka Suomessa sitten. Huomenna lahden 11 paivan vaihtarireissulle, kierretaan bussilla pohjoissaarta ristiin rastiin. Aika huolestuttavaa on se, etta sen reissun jalkeen olen kiertanyt Uutta-Seelantia enemman kuin Suomea. No, kotiseutumatkailua ehtii harrastaa sitten vanhana, kun ei voimat riita ulkomaille lahtoon.

Lennyn kanssa sujuu (tietenkin) tosi hyvin. Lennyn perhe on saksalainen, mutta ne on asuneet taalla yhdeksan vuotta. Tykkaan olla niilla ihan hirveasti, niiden koti tuntuu jotenkin niin tutulta ja eurooppalaiselta. Niilla on mehumaija ja kunnon juustohoyla, mita uusiseelantilaisilla ei kellaan ole. Ja samanlainen piparipurkki kun meilla Suomessa kotona. Lennyn koko perhe on aikamoisia hippeja, niilla on kahdeksan lasta, rehottava puutarha ja pihassa iso tiipii. Lennya itseaan kuvailisin ehka parhaiten sanalla amishippi. Silla on isot stereot, seinalla mersun merkki ja Buddha-juliste ja huoneen nurkassa didgeridoo. Ota siita nyt sitten selvaa! Lenny tayttaa muutaman viikon paasta kahdeksantoista. Lenny on myos Motueka High Schoolissa, tutustuttiin Outdoor Education-kurssilla. Tulevaisuudessa Lenny toivoo tekevansa jonkinlaisia eraoppaan hommia. (Mitenka tama eraopasteema nouseekaan teksteissani niin usein!)

Niin siis mitenka ma nyt tallaisen nuoren miehen kanssa yhteen paadyin. Luulin aina, etta mun unelmatyyppia olisi sellainen pari vuotta vanhempi, mua fiksumpi yliopisto-opiskelija. Eli siis Lennyn vastakohta. Kuten joku edellista tekstia kommentoikin, olen joskus sanonut, etten voisi kuvitellakaan seurustelevani, jos tiedan, ettei se homma johda mihinkaan. Jos jarkeva olisin, enhan ma tassa vaiheessa seurustelua aloittaisi, mahan tulen ihan kohta kotiin. Tiedan, etta tama juttu Lennyn kanssa tekee kotiinlahdosta entista vaikeampaa. En vaan ihan totta jaksa ajatella sita nyt. Eiko osa nuoruutta ole juuri se, etta eletaan tata hetkea? Haluan olla nuori ja vapaa ja nauttia tasta paivasta murehtimatta huomista. En halua vanhana muistella elamaani ja harmitella, etten koskaan uskaltanut todella elaa, kun aina pelkasin seurauksia.