Onko ketaan kotona?
Tuntuu, etta vihdoin alan kotiutua tanne. Kotiutumisella tarkoitan sita, etta uskallan syoda keksipurkista suklaakekseja lupaa kysymatta. Alan tottua isantaperheen rutiineihin, enka enaa tunne olevani vieras. En enaa meinaa jaada auton alle joka kadunkulmassa, olen jo oppinut, etta ensin pitaa katsoa oikealle ja sitten vasemmalle. Koulussa pysyn tunneilla melko hyvin karryilla, ainakin ymmarran, mista puhutaan. Tunnen kaupungin ja tiedan, missa kirjasto on. Mutta riittaako se, voinko kutsua tata kodikseni? Mita kodilla oikein tarkoitetaan? Ma miellan kodikseni yleensa kotitaloni ja perheeni. Taalla ollessani kasite "koti" on laajentunut tarkoittamaan koko Suomea. Kaikkea sita, mihin olen tottunut ja mika on turvallista. Voiko ihmisella olla vain yksi koti? Haluaisin ajatella, etta niita voi olla monta. Toivon, etta Motuekasta tulee mulle toinen koti, mutta viela se ei sita ole. Taalta puuttuu viela se olennainen, ystavien ja perheen muodostama tukiverkko.
8 kommenttia:
ja täällä kotipuolessa tukiverkon jäsen odottaa jo kärsimättömänä kirjettä! - sannnnni
Heipähei Kaaren, moon kyl lueskellu innokkaasti näitä sun juttujas mutten oo kehrannu kirjoottaa tähän mennessä mitään vielä kun en oo tienny mitä sanoa. No, en tiedä nytkään, joten sanon että onpa mukava kuulla sinusta ja meilläpäin menee tasaasen komiasti. Eli kaikki ihan jees.
SUOMI ROKKENROLL!
-Vilburi
Hei taas (:
Kirjeesi on jo kahdennellatoista sivulla ihme kyllä. Olen ollut aika reipas sen kirjoittamisessa. On kiva, että olet ruvennut sopeutumaan, ja toivon että kavereiden lisäksi löytäisit myös niitä ystäviä!!
...Mulla loppui juuri koulu. Taidankin lähteä tuonne Suomen sateiseeen syksyyn. Siunausta!
Mä luulen nähneeni sun pikkuveljes tänään.. Olettaen että se on nykyään hirveen pitkä (eli siis lähes mun pituinen) ja että se on saanu jo näppylää naamaansa.
Asiaa taas kirjotan. Anteeksi.
Oot kiva. Moi.
Kylläpäs heittäydyit filosofiseks.. liikaa mulle... no, en mä tiiäkään, mitä piti sanoo ::D kaksoissilmät :D
Kyllä mustakin koteja voi olla useempia, yleensä kuitenkin vaan yks tuntuu niistä kaikkein oikeimmalta. En mä tiiä. Kauhee päivä siitä asti ku tulin Christalta kotiin. En oo mitään tehny ja "maailma kaatuu mun niskaan" (Ville suurena TikTak-fanina saattoi tunnistaa lainauksen... ;D)
So-on Moro sinne. Eloleiristä saakka mua on ystävällisen painokkaasti ohjattu kirjoittamaan tänne jotain - ja nyt sen teen. Eli Moro sinne lähelle Antarktista. En halua kirjoittaa mitään yleisiä latteuksia, mutta nyt vain niitä tulee mieleen...joten jätän ne sanomatta. Tai: anna palaa vaan samaa rataa Frank - näyttää tosi hyvältä.
t. Jussi L. -
Kateltiin Johnun kaa bilsassa sun kouluas Googleearthilla. Ja siinä näkyi se High streetkin. Kivalta paikalta näyttää, sen verran mitä siitä näki :)..Tosta koti-tunteesta... Emmä tiiä, alkaakohan kaikki paikat mihin syntyy pitkäaikasia rutiineja.. kaikki ne paikat, jossa elää oikeesti omaa arkeensa, syntyykö niistä jonkunlaisia koteja??
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pus och kram.
-Anna
Lähetä kommentti